Risto Kuisma uskoo Karjalan palautukseen

Puheessaan Kuopiossa 13.6.2009

Kuisma käsitteli liiton kesäjuhlilla palautusta.

Kesäjuhlien keskeisissä puheissa on harvemmin tuotu jotain todella uutta esille.
Tänä kesänä tuotiin.
Erityistä huomiota kiinnitti liiton 1. varapuheenjohtajan Risto Kuisman hyvän selkeä ja tasapuolistava puhe. Se käsitteli pääosin liiton sääntöjen 2 pykälää eli liiton toiminnan tarkoitusta.
Kuisman puhe kokonaisuudessaan Karjalan Liiton internet-sivuilla.

Liitolla kaksi päätarkoitusta: kulttuuri ja palautus
Varapuheenjohta Kuisman puhe perustui pitkälti liiton säätöjen tarkoituspykälään. ”Liitolla on sääntöjensä mukaan kaksi päätarkoitusta: karjalaisen kulttuurin vaaliminen ja Karjalan kysymys. Karjalan kysymyksellä tarkoitetaan menetetyn Karjalan palauttamista.”
Eriävät mielipiteet siitä, tulisiko liiton toteuttaa tarkoituspykälänsä molempia momentteja ja miten erityisesti Karjalan kysymyksen tarkoitusta tulisi toteuttaa, ovat vaihdelleet melkoisesti. Tuskin kukaan on erimielinen siitä, etteikö karjalainen kulttuuri kuulu ehdottomasti liiton toimintaan.
Kuisman käsitys asiasta on selkeä: ”Karjalaisten piirissä ja myös Karjalan Liitossa käydään välillä kiivastakin keskustelua siitä, onko liitto kulttuurijärjestö vai palautusjärjestö. Karjalan Liitto ei ole kumpaakaan, vaan se on molempia; sekä karjalaisen kulttuurin vaalija että Karjalan palautuksen edistäjä.”

Karjalan kysymys on kiertoilmaus
Karjalaisen kulttuurin ja Karjalan palautuskysymyksen vaaliminen eivät ole millään lailla ristiriidassa keskenään, mikä Kuismankin puheesta tulee yksiselitteisesti esille.
Nimitys Karjalan kysymys on jossain määrin harhaanjohtava. Kuisma selvittää, että ”Sodan jälkeen ja Neuvostoliiton aikana Karjalan palautus oli niin arka asia, ettei Karjalan Liitto tohtinut puhua siitä oikealla nimellä, vaan käytti termiä Karjalan kysymys”.

On Karjalan kysymys –ilmaisun käyttämiseen toinenkin syy.
Suomalaisille rekisteriviranomaisille Karjalan palautus on edelleen niin arka asia, ettei Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin hyväksytä sellaista tarkoituspykälää. Tämä testattiin muutama vuosi sitten Karelia Klubi ry:n perustamisvaiheessa.
Palautusjärjestöt pitäneet palautusta esilläPuheessaan Kuisma viittasi palautusjärjestöihin, joiden perustaminen ”on jonkin verran synnyttänyt vastakkaisasettelua kulttuurikysymysten ja palautuksen kesken”. Ehkä kyse ei niinkään ole palautuksen ja kulttuurin asettamisesta vastakkain, vaan ensisijaisesti siitä, että Karjalan Liitto harkitusti siirsi koko Karjalan palautuskysymyksen syrjään, eikä tuonut sitä mitenkään esille. Tällöin puuttui se luonnollinen tasapaino, mikä liiton toiminnassa oli aina ennen ollut. On siten luonnollista, että karjalaisuuden syvimmästä olemuksesta ja tavoitteesta eli omien alueiden takaisin saamisesta huolestuneet ovat halunneet tuoda tämän asian esille.
Voidaankin sanoa, että on nimenomaan palautusjärjestöjen ansiota se, että muutos asenteissa on tapahtunut. Tämän Kuismakin on havainnut: ”Vielä muutama vuosi sitten valtakunnan päälehti ei julkaissut juuri mitään Karjalan kysymykseen liittyvää. Nyt tiedotusvälineet ovat avautuneet.”

Liiton johdon poliittisuus puntarissa
Puheessaan Kuisma kosketteli liiton johdon poliittisuutta. Hän näki sen lähinnä myönteiseksi tekijäksi: ”Karjalan Liiton perustajat näkivät välttämättömäksi, että liiton johdossa on kattava edustus paitsi alueellisesti niin myös poliittisesti. Alusta alkaen liiton johdossa on aina ollut henkilöitä kolmesta suurimmasta eduskuntapuolueesta; keskustasta, kokoomuksesta ja sosialidemokraateista. Tätä linjaa on jatkettu tähän päivään asti.”
Tämä on Kuisman mukaan johtanut siihen, että ”
Tämä laaja poliittinen edustus on myös auttanut liiton työtä: liittoa on kuunneltu ja sillä on ollut valmiit vaikutuskanavat eduskuntaan, hallitukseen ja maan ylimpään poliittiseen johtoon”.